Tartuin Leigh Bardugon Varjo ja riipus -kirjaan (Aula & co, 2019, suom. Jussi Korhonen) aikoinaan, kun sain kuulla, että siitä on tulossa Netflix-sarja. Koska sarjassa näyttelee muun muassa Ben Barnes, halusin selvittää ennen sarjan ilmestymistä, mistä tässä kirjassa on kyse.
Varjo ja riipus kertoo armeijassa kartanpiirtäjänä työskentelevästä Alina Starkov -nimisestä orpotytöstä, joka matkustaa hirviöiden valtaamaan Sysikuiluun. Kun hirviöt hyökkäävät, Alinan mystiset ja harvinaiset grisha-voimat paljastuvat, ja hänet kutsutaan Varjo-nimisen grishan johtamaan palatsiin kouluttautumaan. Voiko Alina voimillaan pelastaa koko valtakunnan?
Varjo ja riipus -kirjan elementit ovat moneen kertaan nähtyä
Varjon ja riipuksen maailma on kiehtova, mutta lukukokemus jää silti keskinkertaiseksi. Luulen tämän johtuvan siitä, että luin kirjan liian pian Tomi Adeyemin Veren ja luun lasten lukemisen jälkeen. Teokset tuntuvat olevan jossain määrin samanlaiset, vaikka Varjo ja riipus sijoittuukin Venäjän kaltaiseen fantasiamaahan siinä missä Veren ja luun lapset ammentaa afrikkalaisista mytologioista.
Molemmat kirjat ovat kuitenkin seikkailufantasiaa, joissa yritetään joko palauttaa taikuus maailmaan tai oppia käyttämään mystisiä taikavoimia. Ehkä myös maailmanrakennuksessa on jotakin tunnistettavaa, jotakin toisteiselta tuntuvaa. Jollain tavalla Varjo ja riipus vertautuu mielessäni hovin juonittelujen ja tapoihin tutustumisen osalta myös Sarah J. Maasin Lasipalatsiin.
Ehkä haaste onkin se, että Varjon ja riipuksen fantasiakuvasto ja elementit ovat aika moneen kertaan nähtyjä. Tähän kun lisätään se, että päähenkilö on melko lattea, ja en oikein välittänyt siitä, millä tavalla tässä kirjassa rakennettiin romansseja, kokonaisuus turhautti.
Vaikka kolmiodraamat voivat parhaimmillaan olla hurjan kutkuttavia, tässä kirjassa Alinen sukat saa pyörimään sekä rehti ja kunnollinen paras ystävä Mal että ikivanha ja mystinen Varjo. Vähän alkaa jo kyllästyttää nämä ikivanhat ihastukset nuortenkirjoissa. Sain niistä oikeastaan tarpeekseni jo 2010-luvun vampyyribuumin aikana.
Kirjaa vaivaa myös se, että pääpahiksen motiivi jää melkoisen hämäräksi.
Puutteistaan huolimatta kirja on menevä ja koukuttava ja varsin nopea lukea!
Miten kirja vertautuu Netflixin Varjo ja riipus -sarjaan?
Siinä missä Varjo ja riipus on kirjana melko keskinkertainen, Netflix-sarjan ensimmäinen kausi on erinomainen. Se sekoittaa Varjo ja riipus -kirjan tapahtumat saman kirjailijan Korppien kehä -kirjasta tuttujen henkilöiden juonilinjoihin. Ensimmäinen kausi ei kuitenkaan käsittele Korppien kehän tapahtumia, vaan sarjassa luodaan kuvitteellinen menneisyys kirjan hahmoille.
Sarjana Varjo ja riipus on visuaalisesti näyttävää, nopeatempoista fantasiaa. Vaikka henkilöt jäävät romaanissa kuoriksi, Jessie Mei ja Ben Barnes tekevät Alinana ja Varjona erinomaista työtä ja hengittävät roolihahmonsa eloon.
Käsikirjoitukselle tekee hyvää se, että siihen on lisätty Korppien kehän henkilöitä ja uusia sivujuonia. Juoni saa lisää tasoja, joita se todella tarvitsee. Lopulta henkilöistä suosikikseni nousevatkin Jesper (Kit Young) ja Inez (Amita Suman).
Netflixin Varjo ja riipus -sarjan toinen tuotantokausi ilmestyy maaliskuussa 2023. Sitä odotellessa pitäisi ehkä vihdoin lukea sarjan toinen osa.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti