Colleen Hooverin Se päättyy meihin (engl. It Ends With Us, ilmestyy suomeksi tammikuussa 2023) on noussut räjähdysmäiseen suosioon kirjasomessa. Erityisesti Tiktokissa Colleen Hooverin kirjoihin törmää tuon tuosta, ja pinkkikantinen Se päättyy meihin on komeillut kirjakauppojen Tiktokista tuttu -pöydissä ties kuinka pitkään. 

Aloin lukea kirjaa omien Tiktok-seuraajieni suosituksesta, ja ennakko-odotukseni kirjasta olivat aivan vinksallaan. Tiktokissa nousevat suursuosioon erityisesti romanttiset kirjat, ja pinkin kannen takia oletin, että Se päättyy meihin on ensisijaisesti romanttinen romaani. Teosta myös markkinoidaan romanttisena kirjallisuutena. 

Olin kuitenkin väärässä. Romanssit ovat teoksessa lopulta toissijaisia. Ensisijaisesti romaani kertoo ensisijaisesti perheväkivallasta ja parisuhdeväkivallasta. 

Colleen Hooverin Se päättyy meihin eli It Ends With Us

Mistä It Ends With Us kertoo? 

Kirja alkaa romanttisille romaaneille tuttuun tapaan: nainen tapaa miehen. Lily on palannut juuri isänsä hautajaisista ja päätyy kerrostalon kattoterassille tuulettamaan päätään. Tunne isän kuolemasta herättää Lilyssä ristiriitaisia tunteita, sillä isä on vuosikausia kohdellut Lilyn äitiä väkivaltaisesti. 

Samalle kattoterassille päätyy Ryle, mystinen lääkäri, jonka menneisyyttä varjostaa synkkä salaisuus. 

Pari tuntee vetoa toisiaan kohtaan heti, eikä Ryle peittele kiinnostustaan. Lily ei kuitenkaan harrasta yhden illan juttuja eikä Ryle parisuhteita. 

Tästä mahdottomasta yhtälöstä huolimatta Lilyn ja Rylen suhde syvenee. Samalla Lily käy läpi lapsuuttaan väkivaltaisessa kodissa. Hän lukee vanhoja päiväkirjojaan ja muistelee ensirakkauttaan Atlasta, koditonta poikaa, joka asui Lilyn talon viereisessä hylätyssä talossa. Pian selviää, että Atlas asuu samassa kaupungissa kuin Lily nykyään. 

Kirja etenee noin puoliväliin asti intensiivisen romanssin voimalla. Sitten tarinan sävy muuttuu ja alkaa selviytymistaistelu. Lily yrittää epätoivoisesti selvitä tilanteessa, johon hän vannoi, ettei joutuisi koskaan. 

Minkä ikäisille Se päättyy meihin sopii? 

Se päättyy meihin ei ole nuortenkirja eikä edes nuorten aikuisten kirja. Romaani käsittelee raskaita teemoja, kuten perheväkivaltaa, parisuhdeväkivaltaa ja seksuaalista väkivaltaa. Lisäksi kirjassa on melko suorasukaisia seksikohtauksia, jotka nekin voivat olla liikaa nuoremmille lukijoille. Suosittelisin kirjaa noin 16-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Olen nähnyt myös arvioita, joissa teosta ei suositella alle 18-vuotiaille. 

Toisaalta useampi 13-vuotias on kertonut minulle Tiktokissa lukeneensa kirjan. Ensimmäinen ajatukseni näitä kommentteja nähtyäni oli puhdas, pelkistelemätön "jaiks". Sitten muistin, mitä kaikkea itse olen lukenut samanikäisenä. Ehkä voin laittaa kukkahattuni naulaan. 

Tärkeintä on, että lukija tietää, mihin on ryhtymässä kirjaan tarttuessaan, ja että kyseessä ei ole mikään hyvänmielen romanssi. Toivoisin, että tämäntyylisten teosten alusta löytyisi sisältövaroitukset, jotta lukija pystyisi paremmin arvioimaan, jaksaako juuri nyt käsitellä kyseisiä teemoja. 

Onko Se päättyy meihin kaiken saamansa hehkutuksen ja huomion arvoinen? 

Lyhyt, sensuroimaton vastaus: ei ole. Kaunokirjallisuutena romaani on melko keskinkertaista. Teksti olisi vaatinut vielä ennen julkaisua hiomista, teemojen karsimista ja ennen kaikkea lisää subdialogia. 

Jossain mielessä on toki virkistävää, että Lily ja Ryle puhuvat toisilleen suorasukaisesti. Niin monissa teoksissa ongelmat kumpuavat siitä, etteivät henkilöt keskustele keskenään, ja sekin alkaa olla jo vähän väsyttävää. Toisaalta Se päättyy meihin -romaanin suora dialogi tekee keskusteluista myös kökköä, eikä rivien väleihin jää oivallettavaa lukijalle. Kaikki heitetään päin lukijan kasvoja.

Teos on myös täynnä yksityiskohtia, jotka saavat irvistelemään. Tässä yksi niistä: Lilyn koko nimi on Lily Blossom Bloom ja hän perustaa kukkakaupan. Vaikka romaanissa heitetään tästä vitsiä, se ei silti poista irvistystä kasvoiltani. Lilyllä on myös tyypillisistä romcomeista tuttu gay best friend, joka kuitenkin heitetään romukoppaan ja unohdetaan heti, kun hän on käynyt yksissä juhlissa tekemässä Rylen mustasukkaiseksi. Listaa voisi jatkaa vielä noin sadalla muulla esimerkillä. 

Miksi kirja sitten on niin suosittu? 

Ensinnäkin kirja on valtavan affektiivinen. Lilyn ja Rylen romanssi romaanin alussa on intensiivinen ja kuuma. Teos käyttää tyypillisiä romanttisen kirjallisuuden keinoja koukuttamaan lukijan. Puolivälin käänteen jälkeen kirja itkettää, kauhistuttaa ja saa pelkäämään Lilyn puolesta. Tunnereaktioita lypsetään lukijasta sellaista vauhtia, että päätä huimaa. 

Tarinaan heitellään sivulauseissa valtava määrä raskaita ja isoja teemoja, mainitaan esimerkiksi Atlaksen itsemurhayritys ja Rylen siskon lapsettomuus. Teemoja ei kuitenkaan syvennetä, jolloin ne tuntuvat lähinnä helpoilta keinoilta saada lukija tuntemaan syvästi henkilöiden puolesta. 

Toinen syy kirjan valtavan näkyvyyden taustalla on varmasti se, että se herättää myös hurjan ristiriitaisia tunteita. Osa lukijoista rakastaa kirjaa varauksetta eikä peittele sitä. Osassa tämä taas herättää suurta kiinnostusta kirjaa kohtaan, toisaalta joissakin lukijoissa hehkutus herättää vastareaktion. Myös raivoisasti kirjaa haukkuvat arviot kasvattavat teoksen kiinnostavuutta ja sen saamaa huomiota. 

Kirja jää mieleeni pyörimään pitkäksi aikaa. Se on intensiivinen lukukokemus, ja teoksen loppupuolella tarinaa pitää lukea vauhdilla, koska se pitää otteessaan erinomaisesti. Lukija jännittää, millaisiin valintoihin Lily päätyy ja miten kirja loppuu. Se päättyy meihin onnistuu osoittamaan, miten haavoittavaa, hankalaa, sotkuista ja monimutkaista parisuhdeväkivalta on, ja siitä on pakko antaa teokselle kiitosta. Se, että teos perustuu Hooverin vanhempien kokemuksiin, lisää kokonaisuuteen oman, surullisen kerroksensa. 

Samanaikaisesti pidän kuitenkin teosta yliarvostettuna. Kyseessä ei ole maailmanhistorian hienoin, parhaimmin kirjoitettu tai edes koskettavin teos kuten sen saama mittava somehuomio voisi antaa olettaa.