Nicola Yoonin Rakkauden askelkuviot (Tammi, 2022, suom. Helene Bützow, kirja saatu töistä arvostelukappleena) pääsi yllättämään kahdesti.

Luen harvoin kirjojen takakansitekstejä ennen kuin alan lukea teosta. Siksi kirjan alkupuolella yllätyin, kun tarinaan putkahti häivähdys maagista realismia. Päähenkilö Evie saa nimittäin kyvyn nähdä, miten ihmisten parisuhde alkaa, miten se kehittyy ja miten se loppuu.

Toinen ylläri tuli viimeisen kolmanneksen jälkeen. Siihen asti teos oli ollut melko hyväntuulinen romcom, mutta loppu muuttuikin sydäntäsärkeväksi nyyhkyjuhlaksi. (Haha apua, miten sob fest kääntyy järkevästi suomen kielelle?!)


Rakkauden askelkuviot tutkailee kauniisti rakastamista ja menettämistä

Rakkauden askelkuvioissa Evie käsittelee vanhempiensa eroa. Sen myötä hän on menettänyt uskonsa rakkauteen, eikä ymmärrä, miksi joku haluaisi rakastua, kun kaikki suhteet kuitenkin päättyvät eroon, kipuun ja menetykseen.

Etsiessään keinoa päästä eroon kirouksesta nähdä ihmisten parisuhteiden tulevaisuus, Evie eksyy tanssistudiolle. Siellä hänet yllytetään opettelemaan paritanssia, ja alkaa harjoitella tanssikilpailua varten. Parikseen hän saa X-nimisen pojan, joka on jättänyt koulun kesken tavoitellaakseen uraa muusikkona. Pian Evie tajuaa, että X:stä on tullut jotain muutakin kuin pelkkä tanssipari…

Kirja tuntuu samanaikaisesti kepeältä ja painavalta. Se tutkailee rakastamista, eroamista ja menettämistä valtavan koskettavalla tavalla. Kirjan viestissä on jotakin valtavan kaunista, mutta siitä ei voi spoilaamatta sanoa enempää.

Kaikki juonenkäänteet eivät aina ihan käy järkeen. Esimerkiksi Evien päätyminen tanssistudiolle ja tanssin aloittaminen olisivat mielestäni vaatineet hieman isomman kimmokkeen.

Toisaalta kirja rullaa nopeasti eteenpäin, kun joitakin käänteitä ei jäädä pohjustamaan liikaa. Se on toisaalta hyväkin asia, sillä kirjan suorastaan ahmii läpi. Ahmimista avittaa Evien ja X:n hurmaava sanailu (rakastan nokkelaa dialogia) ja ylipäänsä supersuloinen ote, jolla kirja lumoaa lukijansa.

Lopulta yllättäen kirjaan mukaan ilmestynyt maaginen realismikin punoutuu osaksi tarinaa sydäntäriipaisevalla tavalla. Vaikka jossakin kohtaa lukiessani mietin, olisiko sen voinut karsia editoidessa romaanista pois, lopussa ymmärsin, ettei tarinaa olisi voinut kertoa ilman ripausta yliluonnollista.

Rakkauden askelkuviot -kirjaan kannattaa tarttua, jos haluaa lukea sydäntäsärkevän suloisen YA-romanssin. Lue myös, jos poc-kirjailijan teos poc-päähenkilöistä kiinnostaa!